Keskellä tätä uusinta Rojavasta ja Kataloniasta aina Ecuadoriin ja Chileen ulottuvaa kamppailujen aaltoa, savun leijaillessa poltetun Amazonin yllä, me täällä CrimethInc. Teknologiatoimituksessa tuomme teille HackBack-kronikoiden uusimman osan.

Hetki sitten julkaistiin tekstitiedosto, jossa sen tekijä selittää miten ja miksi hän hakkeroi pankin ja antoi rahat pois. Sorron vastustaminen edellyttää taktiikoiden monimuotoisuutta, ja digitaalinen rintama on aivan yhtä tärkeä taistelukenttä kuin kadutkin.

Oodi vapautuksille

“Tämä on yksinkertainen julkaisuni jossa kerron hakkeroinneistani, ja samalla kutsun muita mukaan hakkeroimaan riemukkaan kapinan hengessä. […] ryöstin pankin ja annoin rahat pois…”

Näin alkaa tuorein internettiin ilmestynyt hakkeri- zine. Aiemmin Phineas Fisherinä tunnettu anarkistihakkeri kertoo tässä tekstitiedostossa miten ja miksi hän vapautti lähes neljä vuotta sitten rahaa Cayman Bank and Trust Companylta. Kukaan ei tässä aktiossa vahingoittunut, se oli itse asiassa niin vaivihkainen, että hän pystyi tarkkailemaan pankin aiheesta tekemiä tutkimuksia seuraavien kuukausien ajan.

Espanjaksi – Hacktivismin kielellä? – julkaistu “DIY-opas pankkiryöstöihin” on uusin luku HackBack! -saagassa. Se on yhtälailla tekninen opas ja anarkistinen manifesti. Fisher painottaa sitä ettei hän halua kerätä huomiota itselleen. Hän teki minkä teki vain

“näyttääkseni muille mikä on mahdollista, tarjotakseni apua vastaavanlaisin yrityksiin, ja peräänkuuluttaakseni radikaalia yhteiskunnallista muutosta haluavien hakkereiden laaja yhteistoimintaa.”

Opas käsittelee yksityiskohtaisesti sitä miten rikkailta rahan vapauttamista ei voida pitää varkautena ja miksi on järkevää uusjakaa vuosisatojen riiston myötä kerättyä vaurautta. Tekstiä rytmittää dokumentin allekirjoittaneeseen nimimerkkiin – Subcowmandante Marcos – liittyvä huumori. Nimimerkki viittaa sekä EZLN:n aiempaan tiedottajaan että tiettyihin hakkerikulttuurin ASCII-lehmiin.

Voit lukea englanninkielisen käännöksen zinestä täällä. Vuodettu raakadata taas löytyy täältä.

Saamme kuulla tästä sopivana juhlavuonna. Tänä vuonna tuli sata vuotta täyteen ensimmäisestä poliittisesti motivoituneesta ryöstöstä Latinalaisessa Amerikassa. Se tapahtui Semana Tragican jälkeen Argentiinassa, argentiinalaisten poliisien, sotilaiden ja antisemiittisten väkijoukkojen murhattua satoja anarkisteja ja juutalaisia. Sitä seurannut vapautus aloitti koko seuraavan vuosikymmenen kestäneen sarjan iskuja pankkeja vastaan, huolimatta äärimmäisen kovasta valtion repressiosta. Vielä tänäkin päivänä – olettaen riittävät varotoimet – on valtioille yhä vaikeaa yhdistää pankkiryöstö sen tekijöihin.

Yksityisyyttä heikoille, paljastuksia voimakkaille

Opas selittää yksityiskohtaisesti ensimmäisen tunkeutumisen pankkijärjestelmään ja sitä seuraavan käyttöoikeuksien asteittaisen lisäämisen. Siinä kerrotaan myös miten navigoida pankkijärjestelmän sisäisissä SWIFT-verkoissa kunnes rahaa saadaan siirrettyä ulos pankista ja muunnettua kryptovaluutaksi. Mukana on myös linkki tiedostoon joka on täynnä pankin sisäistä dataa. Sen vuotamista perustellaan tapana paljastaa taloudellisten hierarkioiden huipulla olevia, niitä joita “heidän hyödykseen suunniteltu järjestelmä” etuoikeuttaa.

“He ymmärtävät veroparatiisipankin ja sen asiakkaiden kohtaamat “vaarat” paljon väkevämmin kuin sen kurjuuden, jota tämän epäreilun ja epätasa-arvoisen järjestelmän sorsimat kohtaavat.”

Tämä paljastus on vain yksi esimerkki niistä strategioista joita voimme käyttää tässä käynnissä olevassa epätasaisessa sodassa. Samassa sodassa jota presidentti Sebastián Piñera avoimesti myönsi käyvänsä, hän toki valtion ja pääoman puolella.

Opi hakkeroimaan, hakkeroi parantuaksesi

“Subcowmandanten” mukaan hakkeroinnin ei tarvitse olla niin hienostonutta kuin valvontateollisuus ja tiedustelupalvelut haluaisivat meidän luulevan. Oppaan mukaan käyttäjän manipulointi (social engineering) ja verkkourkinta (phishing) yhdistettynä edes jonkintasoiseen käytännön ymmärrykseen hakkeroinnista riittävät pääsyn saamiseen useimpien yritysten sisäisiin verkkoihin. Tätä ideaa vahvistaakseen opas poistaa salaperäisyyttä niistä menetelmistä joilla kuuluisa tunkeutuminen Hacking Teamin sisäiseen verkkoon tehtiin. “Sinun ei tarvitse olla nero, minä en todellakaan ole.” Sinnikkyys ja määrätietoisuus ovat hänen mukaansa paljon arvokkaampia.

Zine painottaa myös itsehoivan tärkeyttä. Tällainen painotus on hakkerikulttuurissa harvinainen, sillä siellä vallitsee useammin maskuliininen uho, kerskailu, pakkomielteenomaisuus ja itsetuhoisuus.

“Hakkerointi sai minut tuntemaan olevani elossa. Se alkoi tapana itselääkitä masennusta. Myöhemmin tajusin voivani käyttää sitä hyvän tekemiseen […] mutta jos sinusta tuntuu että se ruokkii eristäytymistäsi, masennustasi tai mitä vain muita mielenterveyteesi liittyviä konflikteja, pidä tauko.”

On todella rohkaisevaa nähdä hakkeri ilmaisemassa huoliaan muiden mielenterveydestä ja painottamassa aitojen inhimillisten yhteyksien vaalimista.

Kutsu kaikille hakkereille

Jotkut zinessä ilmaistuista mielipiteistä voivat olla kiistanalaisia. Esimerkkinä tästä käytännönläheinen suhtautuminen kryptovaluuttoihin: “ne ovat lähempänä yltiökapitalistista painajaista kuin haaveilemaamme yhteisöllistä taloutta,” mutta niitä pidetään silti tehokkaana keinona väistää hallintaa ja liikutella vapautettua rahaa näinä päivinä.

Teksti päättyy ilmoituksella “vianetsintä-palkkioista haktivisteille,” joissa tarjotaan osaa vapautetuista varoista palkkiona yhteistä hyvää edistävistä merkittävistä tietovuodoista. Sitä seuraa lista ehdotettuja kohteita: kaivos- ja metsäteollisuuden sekä lihamaatalouden yrityksiä; Rojavaan hyökkäämiseen osallistuvia yrityksiä; valvonta-, sotilas-, ja vankila-alan yrityksiä; suuryritysten lobbaajia… Palkkion saadakseen ei tarvitse hakkeroida kohdetta kokonaan itse. Ilmoituksessa tarjotaan teknistä mentorointia, eikä perinteisiä tietokonehakkerointitaitoja välttämättä tarvita lainkaan. Mikrofonien ja verkkokuuntelulaitteiden (network tap) asettaminen fyysisesti kohteeseen on yksi oppaan ehdottamista tavoista vakoilla ja auttaa muita saamaan hallintaansa “ihmisiä ja planeettaa vahingoittavien” yritysten sisäisiä verkkoja.

Tämä Sub Marcosin (tai miksei Snowdenin öisin leikkimän vallankumouksellisen) alter ego tahtoo horjuttaa miljoonien arvoista teollisuudenalaa joka tänä päivänä tukee valvontaa, repressiota ja ekstraktivismia. Lukemamme on täysimittainen toimintakutsu maailman hakkereille, joka kehottaa heitä ilmaisemaan rakkauttaan vaihtoehtoiselle tulevaisuudelle, karkaamaan pahantekijöiden riveistä, ja voimistamaan koordinoitua hyökkäystä pääomaa vastaan.

Tiedämme varmuudella valtamedian yrittävän mitätöidä ja vääristää tätä anarkistista hakkeriprojektia. Mutta tiedämme myös minkälaista voimaa monimuotoisuus voi tuoda kamppailuihimme. Chilen kaduilla kapinan aikana kuultuja iskulauseita mukaillen mekin luotamme “hackear, expropiar, otra forma de luchar” (hakkeroi, vapauta, toisenlainen kamppailun muoto) -huutojen kaikuvan tästälähin myös internetin monissa sopukoissa.